Toipuminen

Surokin näyttelyn jälkeisenä maanantaina Taika vaikutti normaalia väsyneemmältä ja vasen silmä tulehtuneelta. Tiistaina ei edes ruoka maistunut, joten Nutri-plus otettiin avuksi. Keskiviikkoiltana varasin eläinlääkäriajan torstaiaamuksi. Juotin neitiä ruiskun avulla ja sen jälkeen maistui muutama lihanpalanen.

Vakioeläinlääkäriasemamme lomaili, joten kävimme paikkakuntamme toisella yksityisellä eläinlääkäriasemalla. Vertailu silloin tällöin on ihan hyvä tehdä. Tiedän, että haluan jatkossakin käydä lähimmällä eläinlääkäriasemalla.

Taian silmä rähmi pahasti ja siihen saatiin tipat. Keuhkoista ei kuulunut mitään ylimääräistä, mutta kun lämpöä oli 40,1 astetta, eläinlääkäri kirjoitti Synulox-antibioottikuurin.

Antibiootin antaminen oli taistelua. Se maistuu pahalle ja tuppaa vaahtoutumaan. Ensimmäisellä lääkintäkerralla lääkettä taisi olla enemmän poikani vaatteilla ja keittiön pinnoilla kuin kissan vatsassa. Tekniikka kehittyi matkan varrella ja löytyi hyvä asento ja tapa tiputtaa lääkettä hiukan kerrallaan. Lääkkeen päälle Taika sai joko herkkupaloja tai herkkuruokaa, että paha maku häviäisi suusta.

Parhaiten sen että Taika oli tosi kipeä huomasi torstai-iltana, kun se vain makoili kissatarhassa pöydällä ja katsoi, kun ulkoilutin Lotusta. Normaalisti siinä tilanteessa kerrotaan suureen ääneen, että minäkin haluan ulos ja heti!

Lääkekuurin aloituksen jälkeen alkoi onneksi liha taas maistua. Raksut jäivät vähemmälle, mutta se ei haittaa. Ja nyt muutama päivä kuurin loppumisen jälkeen ei mikään ruoka tunnu riittävän.